II D. KATSAHDUS LOOGILLISEN PAINON YLEISIIN SÄÄNTÖIHIN.
Reading edition
Subjekti (alus) on lausuttava perusäänellä, jos se on ymmärresana.
Esim. Lintu[+] laulaa. Kokenut[+] kaikki tietää.
Predikaattiverbi (maine).
Hevonen[+] juoksee[1]. Ruusu[+] on[-] kukkinut[1].
Taloja[+] on[-] palanut[1].
Predikaatintäyte.
Esim. Huoneet[+] ovat[-] kylmät[1].
Objekti (kohde).
Esim. Isä[+] veistää[1] kirvesvartta[2]. Hän[-] on[-] ottanut[1] kirjan[2].
Poika[+] ampui[1] pyyn[2].
Objektiivinen predikaatintäyte.
Esim. Ukko[+] veisti[1] kirvesvarren[2] liian[4] lyhyen[3].
Adverbiaali, subjektiivinen predikatiivi-adverbiaali.
Esim. Sinä[-] veit[1] pojan[2] kouluun[2]. Isä[+] antaa[1]
kirveen[2] pojalle[2]. Hän[-] viipyi[1] poissa[2] vuoden[2].
Ukko[+] kävelee[1] suorana[2]. Talo[+] näyttää[1] kauniilta[2].
Hän[-] oli[-] armelias[1] köyhille[2]. Vesi[+] tulee[1] tervalle[2].
Hän[-] lauloi[1] hienosti[2] laulunsa[2]. Minä[-] möin[1]
kyyhkyset[2] ja[-] pyyt[2] kaupunkiin[2].
Objektiivinen predikatiivi-adverbiaali.
Esim. Hän[-] veisti[1] kirvesvarren[2] kauniiksi[3].
Toimikunta[+] valitsi[1] veljeni[2] puheenjohtajaksi[3].
Adjektiivin ja adverbin adverbiaali.
Esim: Olen[-] lukenut[1] oikein[4] hauskan[3] kirjan[2].
Hän[-] tuli[1] juuri[3] nyt[2].
Verbien deskriptiivinen määräys.
Esim. Akka[+] puhui[1] laverteli[2] koko[3] illan[2].
Pojat[+] kiveltä[2] kivelle[2] hypätä[1] kippelehtivät[2].
Attribuutti.
Adjektiivin attribuutti (johon kuuluvat askusanat, sekä kardinaaliset että ordinaaliset).
Esim. Ei syvästä[3] kaivosta[2] vesi[+] lopu[1]. Ei suuret[1]
sanat[+] suuta[2] halkaise[1]. Neljä[1] suurta[1] laivaa[+]
tuli[1] satamaan[2]. Minä[-] istun[1] kolmannella[3] rivillä[2].
Ensi[3] viikolla[2] lähden[1] kaupunkiin[2]. Me[-] annoimme[1]
ruokaa[2] tyttörukalle[2].
Poikkeus. Attribuutti ei saa painoa, kun se muodostaa pääsanan kanssa yhden käsitteen tai on miltei tarpeetonna määrääjänä käsitesanalle. Esim. pieni lapsi, pikku torppa, hyvä ystävä, nöyrin palvelijanne j.n.e.
Substantiivi-attribuutti.
Esim. Oletko[-] nähnyt[1] Järnefeltin[3] taulua[2]. Helsinki[+],
Suomen[2] pääkaupunki[1], sijaitsee[1] Suomenlahden[3]
rannalla[2]. Mainiota[4] epostamme[3] Kalevalaa[2] on[-] paljon[2]
kiitetty[1]. Helsinki[+], Suomen[2] pääkaupunki[1], on[-]
perustettu[1] Kustaa[-] Vaasan[3], Ruotsin[5] mainion[5]
kuninkaan[4], aikana[2]. Maailman[4] suurimmassa[4] kaupungissa[3],
Lontoossa[2], on[1] kuusi[2] miljoonaa[1] asujanta[+].
Muistutus. Semmoisissa lauseissa kuin Ruotsin kuningaskunta. Suomen suuriruhtinaanmaa j.n.e. on edellinen sana niin liittynyt toiseen että ne muodostavat yhteisen käsitteen. Arvonimi on yleensä ominaisnimen painottomana lisänä. Esim. keisari Vilhelm, kreivi Sprengtporten, Herra ja Neiti N.N. Sitä vastoin täytynee olettaa että sukunimi on ristinimen varsinainen tärkeä määräys. Esim. Aukusti Väkevä- (alk. ominaisuutta), Heikki Helmikangas (aik. paikannimi).
Appositiooni.
Esim. Tuomarina[1] isä[+] ei[-] voinut[1] toisin[3] menetellä[2].