F. PERUSÄÄNTÄ ALEMPANA.

1. Pronomini.

Pronominit ovat tavallisesti perusääntä alempana syystä, että ne eivät semmoisenaan sisällä mitään ymmärrettä, vaan niitä käytetään varsinaisten ymmärresanain sijaisina, taikka niille antaa merkityksen ainoastaan suhde niihin ymmärresanoihin, joiden sijaisina ovat.

a) Personaalipronominit. Näitä ei Suomen kieli juuri käytä muita kuin 3:nnen persoonan pronominia, ellei lauseessa ole vastakohtaisuutta eli vertailua. Semmoisissa lauseissa kuin: hän se on, — talo on hänen, on joku edellytetty vastakohtaisuus lausunnon perusteena.

b) Refleksiivipron. (itsekohtainen) itse saa usein ja resiprokipron. toinen aina vastakohtaisuutta ilmaisevan painon ja määräyspainon.

Esim. Hän[-] hoitaa[1] itseänsä[-]. Minne[2] nyt[2] aijot[1] sijoittaa[2]

itsesi[-].

Tahdotteko olla itseksenne. He tekivät sen itsestänsä. Minä itse.

c) Possessiivipron. painoton. Pääsanansa jälessä saapi se kvalitatiivisen painon, niinkuin esim. Isä meidän.

d) Demonstratiivi- ja determinatiivi pronominit tämä, tuo, nämä, nuo, se, ne.

Nämä pron., jotka ovat olemassa juuri viitatakseen johonkin toiseen, erotukseksi toisesta, saavat usein vastakohtaisuutta ilmaisevan painon, vaikkapa toinen puoli olisi edellytetty. Varsinkin tapahtuu tämä silloin kuin pääsanalla on relatiivinen (vertaileva) sivulause määrääjänä.

Esim. Se kuningas, jota me pidämme suurimpana.

Kun pron. se, nämä ovat yksinäisinä ja relatiivinen sivulause on määrääjänä, saapi se määräys- painon.

Esim. Se[+] ei[-] aina[2] ole[-] hullu[1], jota[-] hulluksi[2] huudetaan[1].

Poikkeus. Kun pronomineja tuo, nuo voidaan pitää adverbiaaleina edellytetyissä lauseissa, saavat ne painon. Painon saavat ne myös, kun ovat yksinäisinä tai merkitsevät samaa kuin tuo esine.

Esim. Pidän tuosta.

e) Interrogatiivipron. kuka, ken, mikä, kumpi saavat vastakohtaisuutta ilmaisevan painon.

Esim. Mikä mies hän on.

Suoranaisessa kysymyslauseessa saapi kysymyssana usein vastakohtaisuutta ilmaisevan painon.

Esim. Kuka on tämän tehnyt? Kummasta pojasta puhe on? Kumpi siellä? (Pekka vai Paavo?)

Tavallisesti saapi kysymyssana, kun se on yksinäisenä, voimakkaan, mielenliikutusta ilmaisevan, siis kvalitatiivisen painon. Se osoittaa silloin joko rauhattomuutta, vihaa, uteliaisuutta tai iloa.

f) Relatiivipron. joka, mikä, kuka, kumpi ovat painottomat.

Esim. Sijan[-] tiedät, kussa[-] synnyit, paikan tiedät, kussa[-] kasvoit. Te, joka[-] olette oppinut mies.

g) Indefiniittipron. eräs, joku, jokainen saavat vieläkin vaihtelevamman ja usein vastakohtaisuutta ilmaisevan painon. Niistä sanoista, jotka merkitykseltään lähenevät adjektiivia, vaikka ne puhetavan mukaan käytettyinä eivät aina saa oikeaa merkitystänsä, on sääntönä että ne pronomiinisessa merkityksessä käytettyinä eivät saa painoa, mutta ne saavat taas painon silloin kuin niitä käytetään adjektiiveina.

Esim. Kaikki[-] ihmiset[+] pitivät[1] hänestä. Moni[-], joka tuskin osaa käydä, luulee osaavansa lentää.

Sitävastoin: Kaikki[1] ihmiset[+] ovat[-] kuolevaisia[1]. Monta[1] ihmistä[+] istuu[1] vielä[2] salissa[2].

h) Yksikään käytetään adjektiivisesti nominin kanssa ja saa silloin adjektiivin painon.

Esim. Ei yhdelläkään ihmisellä ole puhdas omatunto. Tehtiinkö päätös yhdestäkään kysymyksestä.

i) Mikään, kun se on pääsanan jälessä, saa painon. Esim. Ei Suomen järvissä ole missään suolaista vettä.

j) Itse pääsanansa edellä tavallisesti ei saa painoa, jotavastoin pääsanalle annetaan vastakohtaisuutta ilmaiseva paino.

Esim. Ei itse[-] kuninkaallakaan ole rahaa. Itse[-] asia jätettiin siksensä.

Mutta jos itse on pääsanan jälessä, niin silloin se saa vastakohtaisuutta ilmaisevan painon. Esim. Ei kuninkaalla itselläänkään ole rahaa. Asia itse oli tärkeä.

k) Pronomineja muu ja toinen käytetään vertailua ja vastakohtaisuutta ilmaistessa ja ovat ne siis painollisia.

Esim. Amerikassa saamme toisen isänmaan. Ateena ja muu Kreikka. Toisella tapaa. Muulla tavalla. Miehistä oli toinen nuori, toinen vanha. Me emme sitä tiedä, mutta kyllä joku muu tietää.

2. Prepositioonit ja konjunktioonit.

Nämä sanat asetetaan perusääntä alemma syystä etteivät ne sisällä varsinaista ymmärrettä, vaan osoittavat ainoastaan erinäisiä ymmärteiden ja lauseiden välisiä suhteita. Semmoisia ovat. esim. kanssa, jos, takana, alas, perästä, jälestä, ympäri, läpitse j.n.e.