II B. KVANTITATIIVISEN PAINON JAKO.

a. Etymoloogillinen eli se paino, joka sanalla on semmoisenaan sanan sisällisen rakenteen, muodostuksen ja muodon puolesta.

b. Loogillinen eli järkijohtoinen paino; se paino, jonka sana saa lauseen osana ollen, sen merkityksen mukaan, mikä sillä lauseen ajatusjohdossa on.

1. Loogillisen painon käsite ja tarkoitus.

Loogillinen eli järkijohtoinen paino on niinmuodoin se paino, joka tulee sanalle lauseen osana ollen, ja kokonaiselle lauseellekin, sen ollen pitemmän ajatusjakson erityisempää merkitystä ilmaisevana osana. Loogillisen painon tarkoituksena on siis, erityistä merkitystä sisältävien osain (sanain ja lauseiden) ilmaisemisella saattaa esityksen sisällys kuulijalle selväksi ja helppotajuiseksi.

2. Loogillisen painon asteet.

Sanat lauseissa ja tavut sanoissa ovat, kuten nyt olemme huomanneet, painon suhteen erillaisten painoasteiden alaisina, ne kun voivat olla joko perus-äänessä, perusääntä ylempänä taikka perusääntä alempana, siis joko painollisia tahi painottomia.

3. Sanojen yli liukuminen.

Sitä lausumistapaa, jolla yhtä tahi useampaa peräkkäin olevaa painotonta sanaa lausutaan, nimitämme liukumiseksi. Esim. Hänen olisi pitänyt olla kotona.

Huom.! Oikea asianmukainen liukuminen on kaunoluvun osaamiseen nähden aivan yhtä tärkeä kuin oikean painonkin asettaminen. Sillä sen kautta voipi varsinaista käsitystä sisältävien sanojen paino selvemmin esiintyä. Kun apusanat liukuen lausutaan, esiintyvät ymmärre- eli painolliset sanat siis selvemmin, joten ajatusjuoksu luettavassa kappaleessa käy huomattavammaksi ja itse puhe tai lausuminen sujuvaksi ja kauniiksi.

Lukemisen huonouteen ja epäselvyyteen on tavallisesti syynä sekä vaillinainen ja virheellinen painon asettaminen että myöskin huoleton liukuminen.

Ymmärresanat ovat: nominit (nimikot), verbit (tekosanat) ja adverbit (määräsanat).

Apusanat ovat: apuverbit (aputehdiköt), prepositioonit (esisanat), postpositioonit (jälkisanat), konjunktioonit (sidesanat), pers. pronominit (pers. asemosanat).