OTTO JULIUS BIERBAUM (1865-1910)
Uuno Kailas translation
YÖN HETKIN HILJAISIN
Yön hetkin hiljaisin, kun tuskin hengitän, kun nousee sirppi kuun maan yli himmeän,
kun äänetöntä on ja tyyntä mielessäin, – mä maahan lapsuuden taas seuraan sydäntäin.
Nään, kuinka paapersin mä pienin saappahin, mä lapsensilmät nään ja pienet kädetkin
ja kuulen äänen myös niin kirkkaan, selkeän, Niin mietin alla päin mä teitä elämän:
Ah ootko, ootkohan sä käynyt kaikki ties niin puhtain saappahin kuin kulki pikkumies:
Ja onko, onkohan sun sanas jokainen niin suora, vilpitön kuin suussa lapsen sen?
Ja voitko, voitkohan nyt luoda katsehes niin suoraan aurinkoon kuin lapsensilmines?
Mä vaiti tuijotan kuun kalvaan sirppihin. Mun surun-raskast’ on yön hetkin hiljaisin.