TRUBADUURIN SYYS.
Reading edition
On mennyt nuoruus kuin unten mailla, pian laulut sammuvat sielussain; niin oon nyt lempeä, suojaa vailla, vain laulun laakerit muistonain.
Täys aitat muilla on kuonaa, multaa, ja linnat kiviset kattonaan; ma toisten maineelle valoin kultaa, jäin itse köyhänä harhaamaan!
Syystuuliin haaveeni linnat haihtui; pian laulun sankarit unhoon jää! Niin onni, kunnia, suuruus vaihtui — kuin lehdet kuihtuvat laulut nää!
Vaan tulkoon syksy ja tulkoon turma, mies myötä laulunsa sammukoon: on korkein lemmen ja laulun hurma, maan lahjat kalleimmat saanut oon!