JOULUKIRKKOON.
Reading edition
1.
Helisten soi tiu'ut, kellot tähtiyöhön hiljaiseen; kuutamossa metsät, pellot hohtaa lumivaippoineen.
Nukkuu onni sydämessä äidin syliin raueten piltti matkan vieriessä kilkkeesehen kellojen.
Näkee unta autuasta, taivaat hälle aukeaa, — herää luona kirkon vasta, kun sen kellot kumahtaa.
2.
Helisten soi tiu'ut, kellot, välkkyy tähdet jouluyön, hiljaisina metsät, pellot — hiljaisempi piltin syön.
Valkoarkun kannen alla nukkuu viime unta hän. — Kärsimässä maailmalla yks on sydän vähemmän.