HUHTIKUUN ILTA.
Reading edition
Harmaa sade-ilta huhtikuun kietoo mailman surusoitteluun. Vierii hetket lailla hautasaaton — sade soi kuin kellot kevään aaton.
Vaiko kyyneleitä lesken lie, jonka haudan ääreen kulki tie? Vaierrusta orvon lapsukaisen parmahilla äidin kuolevaisen? —
Turhat toiveet, noin ne kyynelin painuu ahnaan ajan aaltoihin; siipirikot, noin ne hukka peri, pois ne huuhtoo vuotten valtameri! —
Monta tietä aukee maailmaan, toiset tuskaan, toiset onnelaan. Toinen johtaa loistoon vallan, maineen, toinen hautaa alle unhon laineen.
Monta tietä, — yksi määränpää kaiken sorruttua meille jää. Paljon lupaa elo, vähän pitää, onnessakin turman siemen itää.
Aina seuraa jälkeen päivän työn ilta, aina aamu jälkeen yön. Aina samaa toivonvaellusta — aina matkan määrä hauta musta!
Liiaks uskonut lien aurinkoon, koska pettynyt niin paljon oon. Kaikki murskaa aika haaveilemme, ennenkuin on kypsä sydämemme.