SONETTI SATAKIELELLE.
Reading edition
Niin usein kuunnellut ma olen sua, parhain ja arin metsän laulajista siivekkäistä, kun huilunäänes yli kuutamoisten tarhain on soinut taikalauluansa yksinäistä.
Sen ymmärrän, se sävel lohduttanut varhain jo on mun nuorta sydäntäni kärsiväistä, ja halki elämäni kaipausten, harhain se soinut tuskain, tunteiden on myrskysäistä.
Sa yksin olet sydämien tulkki ylhä; et laula rahvaanjoukoille sa juhliville, vaan yölle, metsälle ja taivaan tähtösille
sa avaat sydämesi sulut; korpi jylhä vain kanteleena kaiun kantaa laulustasi ja hautaa ikihiljaisuuteen tarinasi.