KOTKANLENTOA.
Reading edition
En lailla häkkilintujen ma elää tahdo, en! Ma tahdon kaikki katkaista nää kahleet orjuuden!
En kyyhkysenä kuhertain ma tahdo kyyhöttää; en tunkiolle kukkona ma kiekumahan jää!
Niin moni maassa mataa vain ja lahoo hiljaa pois. Vaan syntyneenä kotkaksi ken maahan jäädä vois?
Ma tahdon nousta siiville ja nähdä auringon, — pois sinne, missä vapaus ja taivas korkein on!
Ma tahdon mailmat halkoa ja taivaat tavoittaa, vaikk' oiskin tuska, orpous ja kaipuu katkeraa!
Tomusta, varpus-touhusta ma innon nousta sain, se lento vaikka veristäin mun viiltäis sieluain.
Siell' yllä ilmain aavojen vapaana liitää voi, siell' avaruuden sävelet syvinnä sieluun soi!
Ei siellä rajaa elämän, ei ajan, kuoleman. Siell' yhtyy kuoroon kaikkeuden kuin tähti taivahan.