DIOGENES.
Reading edition
Oi ihminen, sun osas kurja lie! Vaan kurjempi sun etsijäsi tie! —
Hän kulkee, etsii, lyhty kädessään, — vaan mistään ei hän löydä ihmistään.
Vuostuhannet hän mailmaa kiertää niin, ja katse tähtää vuosiin vastaisiin.
Ja hölmöt pilkkaa: — Etkö, hourupää, nää päivällä sa ilman kynttilää? —
Hän pilkan kestää, kulkee, haparoi, mut ihmistä ei mistään löytää voi.
Ja vuodet vaihtuu, kansat kamppailee: — vain pedot kaikkialla hallitsee. —
Mut etsijään ei epätoivo lyö, vaikk' onkin turhaa, pilkattua työ.
Ja sammumatta lekkuu liekki tuo, se toivon hohteen päiviin, öihin luo. —
Jos täällä koskaan ihmistä ei näy, hän toiseen tähteen lyhtyinensä käy!