KIRKASTUSVUORELLA.
Reading edition
Auringonhohde valkeiden hankien yllä jälkeen pitkien, synkkien syyshämäräin! — Kirkas, keltaisenvehreä taivas varjoihin kytketyllä! — Kevät! kevät! sa saavutko, kaivattu, näin?
Riemujen riemu! Sa vanha ja ainian nuori! Maan ylösnousemuksen koi! — Kuin valon aalloissa säihkyy jäätikkövuori. Aurinko sen yli kirkastuksensa loi!
Alhaalla varjossa untunut maailma nukkuu — valveillaan; — varjossa syntyy ja häälyy, varjoihin hukkuu. Ah, polot lapset lattean maan! —
Vaan kenen viimana kaipaus korkeammalle, kirkastus-vuorelle toi, hän ei hautau laakson huolien alle, häntä ei varjot peittää voi!