PIHATÖILLÄ.
Reading edition
I
— Hus, siunatun sika, elä allasta kaada!
»Juh-juh!» — pysy poissa nyt vain: ennätit ennenkin vellisi saada, kunhan ruuhesi täyteen sain.
Nooh — kuulitko, röhiläs, kärsäsi pois!
… Voi Maaria: kuuli se älykäs aasi, sehän nyt itsensä hillitä vois, jo otti ja teki — kaasi kuin kaasi.
II
— Niin, niin — siinä olet nyt sinä ja tässä olen minä, ja velli on maassa.
Turhaan kärsääsi mullassa tuhrit, hukkaan menivät jumalasi uhrit, särkyi elämäsi aate:
nyt ilman jäi maha, ystävä-paha! Onko nyt parempi näin?
Olisit kuullut ja totellut mua, niin kova onni ei kohdannut sua, kuten kohtasi nyt.
Sinä olet kuin mies, joka omenapuuta hoiti ja vaali ja maiskutti suuta, kun ajatteli hedelmän-aikaa
— mutta, kun tuli viikot joina omenat kypsyy, hän raakiloina ne puusta poimi ja söi.
Oli hänellä aate — vain puuttui järki: hän aatteen vuoks saman aatteen särki. Niin teit myös sinä.
Mutta minä en tee kuin sinä: en elämäni-aatetta rikki pole.
Sillä minulla ei sitä ole…