I LINNUSTAJA.
Reading edition
I
Kas, jo taitaa päivä koittaa. Kalpeammin tähdet kiiluu reppänässä, hiilet hiiluu himmenneinä kiukaan suulla. Entä — teeriparvi soittaa!
Luukku auki!
— Päällä mäen huurtehisten solkikoivuin punertuvan jo ma näen!
II
Jousi selkään vaarnan alta, sitten kiinni saunan uksi, Penu mukaan — jalkaan suksi oven suulla seinustalta.
Lailla hirven haarasarven alas jäälle vaaran rintaa, sieltä pitkin lammen pintaa viitaan luokse lintuparven.
— Elä, Penu, ääntäs säästä! Anna helkähdellä salon, Tapiolan soida talon, että voisin liki päästä.
— Tellervoinen, piika vieno, neulo linnun silmät kiini: ota ohut sulkku-niini sekä männynneula hieno.
— Auta myöskin Maariainen; lintuparvi uneen laula, solmi varpaisihin paula kirjokultakudonnainen.
— Elä lintu, lentoon läiky: mitäs minä miesi eto! Koira se on yksin peto, sitä katso, sitä säiky.
— Näre, aina vihryt-takki, yhtä pyydän myöskin sulta: nouse varpailles, jos multa milloin vilkahtaisi lakki.
— Kuule vielä, jousi, mua: kaarru kaari, jänne kestä, nuoli harhateiltä estä, kun saan kerran lauaistua.
Lähemmä en enää hivu — jänteen vedän nimeen Ukon Kiesuksen taas liisin lukon: pilkan keskeen eikä sivu!