HENTOMIELINEN.
Reading edition
Lapsuusaika! Aika unten! Unelmien suurten aika! Aika vilppahamman veren! Aika innon — intohimon: elämänsä kaiken silloin niinkuin romun taikka lastun oisi antanut, jos oisi edes päivän yhden saanut aikamiesten jousta kantaa!
Aika voimantunnon, lennon mielikuvituksen! — Silloin enkö herttua ma ollut?
Ratkesivat rajat aikain niinkuin hopeaiset seitit aamukimmelteisen salon, vuoret vaipui, nousi notkot, manner mertyi, meret kuivui — tarvittiin vain taikasanaa kolme: usko, toivo, tahto.
Lapsuusaika! Lapsuusaika! Sinut toivoisin ma jälleen, ellei palanut jo karteen multa toivon soihtu oisi.
Uskon liekki, tahdon tuli sammuivat jo sitä ennen.
Jäljell' on vain kaiho — himmee niinkuin talvi-illan viita.—