ERÄSTÄJÄ-VELJET.
Reading edition
Oli veljekset erällä, iso veikko kaarta kantoi, nuori nuolia keräsi.
Lumi narskui askelissa, tuumi piltti ja totesi:
»On kuin närhin nauru soisi.»
— Vielä virkat: naisen nauru!
Kylmä kynsiä kyseli, pienen ilme itkeväinen.
Veli lasta lohdutteli:
— Kylmä kynnet karkaisevi! Mies olet iso jo! Ethän tyhjästä itkeä ilenne!
Lausui lapsi riemastuen:
»Minä hammasta purenkin! Virka, veikko: enhän itke?»
— Et itke. — Eläkä itke kyntten iki kylmäessä: silloinkin hammasta kiristä!
»Milloin ne kylmävät iäksi?»
— Kalman hyytä hyytäessä, ellei ennen jo iäksi lemmen jäästä jäätynehet.
Viima viilti poskipäitä. —
Veli veijolle puheli:
— Anna purra — ei se murra: vielä viillä ei sydäntä!
»Milloin viiltävi sydäntä?»
— Surman jousen joikaistessa. Vaan vielä viiltävi vilummin lemmen nuolen noutaessa!