NURKKA-NUUTTI.
Reading edition
I
Ehkä nyt enempi tiennen ennen tietoni ehompi: »On jumalat!» — silloin tiesin: »Ei inehmon henki kuole!» Vähemmästä väittehestä pääni antanut olisin.
Nyt sanon sadasti: »Ehkä!»
Tosissansa inttäessä toisen: »Tukulmi on kuussa!» — annan myötä, myönnyttelen: »Lienet käynyt — paremmin tiennet» — ilman pilkan piilokieltä, ivan ilman ilkkumieltä, vaikk'en häntä uskokana.
En minä ilku uskovia: ehkä ennemmin kadehdin.
Jos minä ketänä ilkun, ilkun yksin itseäni, nauran Nuutti-nuhjukselle, pankon mustan painajalle, peräpuolen paistajalle, kylkensä kypsentäjälle ja harvoin hänellekänä:
— surun mieltä sortaessa, murehen masentaessa.
II
Vaan mitäpä näistä laulan: tupaan kuuluvat tulevan.
Enää en minä ilmi kerro muille mielihauteitani; kerroin kerran — suututtikin, virkettihin: »Viisastelet!»