PIDGIN ENGLANTIA.

Istun varjoisalla verannalla tutkien vasta postista saapunutta sanomalehtipinkkaa. Piintyneet tropiikineläjät eivät juuri muunlaisesta postista väiltäkään kuin sanomalehdistä: parin kuukauden vanhoina ne eivät kovin kiihoita suloisesti raukeata mieltä, kuten henkilökohtaiset kirjeet saattavat tehdä, eikä niihin tarvitse vastata.

Pihan toisella puolella olevassa keittiössä asuintoverini »poika» soittaa huuliharpulla ja vuoroin laulaa: »It's a long way to Tipperary…» Tiedustelen, onko oma »poikani» kotosalla:

»To-Wautu he no stop?» (Eikö To-Wautu ole siellä?)

»Yes!» (Kyllä!)

»Talk'im he bring me one fella tea!» (Käske hänen tuoda minulle kuppi teetä!)

»He no stop!» (Ei hän ole täällä!)

»What name you taik he stop?» (Miksi sitten sanoit hänen olevan siellä?)

»Me talk he no stop!» (Sanoin, ettei hän ole!)

»Oh! You go to…» (Oh! Mene…)

Oma syyni. Miksi panin kysymykseni kielteiseen muotoon! Kanakit ovat hyvin tarkkoja kielteisen sanan suhteen, ja kun australialaiset yleensä käyttävät kielteisiä kysymyslauseita, syntyy tästä hullunkurisia, joskus vakaviakin väärinkäsityksiä.

Mutta tässä on vasta yksi pidgin-englannin vastuksista. Tämä Tyynenmeren »esperanto» on yleisesti käytännössä ja monin paikoin ainoana ilmaisuvälineenä koko sillä laajalla alueella, mikä lännessä rajoittuu Aasiaan, idässä Amerikkaan ja etelässä Australiaan. Se käy siellä täydestä kuin väärä raha. Se on kieltämättä maailman kauheinta kielisotkua. Siinä ei ole mitään kielioppia. Mennyt aikamuoto erotetaan nykyisestä liittämällä lauseeseen sana finish (loppu): »Me kai-kai finish» (olen syönyt). Genetiivi ilmaistaan sanalla belong (kuulua jollekin); »Master belong me» (minun isäntäni). Fella (fellow — veikko, toveri) on tämän kielen tärkein sana, eräänlainen artikkeli ja se esiintyy kaikissa mahdollisissa sanayhtymissä: »Me fella like kai-kai good fella kai-kai» (pidän hyvästä ruoasta). Kai-kai merkitsee ruokaa, ruokkimista ja syömistä. Savee (ymmärtää, pitää, lue: savi) on niin yleinen, että se on kulkeutunut oikeaan englannin kieleenkin slang-sanana. Muistuu mieleeni eräs »savee-juttu» Rabaulista:

Kiinalainen Yep Loy oli varastanut ankkurin eräästä veneestä, mutta oli joutunut kiinni ja tuomittu maksamaan sakkoa. Tuomari julistaa oikeuden päätöksen:

»Yep Loy, Kiinan kansalainen, on ensikertaisesta varkaudesta tuomittu maksamaan sakkoa viisi puntaa.»

Yep Loy vastaa silmää räpäyttämättä:

»No savee!» (Ei ymmärrä!)

Tuomari, ovela skotlantilainen lakimies, selailee hetkisen papereitaan ja toistaa:

»Yep Loy tuomittu maksamaan sakkoa kymmenen puntaa.»

Kiinalainen menee ansaan ja tokaisee paikalla:

»No, five that's all!» (Ei, viisi vain!)

Lik-lik on hyvin monipuolinen sana, vastaten käsitteitä: vähän, pieni, lyhyt, matala, kapea, ohut y.m. Plenty too much (runsaasti liian paljon) ei merkitse suinkaan mitään ylenpalttista, vaan se on yksinkertainen superlatiivi vahvistus. Esim, »lik-lik way» (lyhyt matka), »long way lik-lik» (kohtalainen matka), »long way plenty too much» (hyvin pitkä matka). Stop merkitsee olla olemassa, jatkua. Varsinkin tämän sanan nurinkuriseen käyttöön on eurooppalaisen alussa vaikea tottua. Onhan sana »stop» juurtunut mieleemme käsitteenä pysähtyä, lakata. Kanakki sensijaan saattaa sanoa esimerkiksi: »Rain he stop», vaikka sataa paraillaan kuin saavista kaataen.

Piccanini on lapsi, monkey (apina) on nuorukainen, lapuna on isä. Boy (poika) on miesten yleisnimi, samoinkuin Mary on kaikkien naisten nimi. Varmaankin on joku menneiden aikojen ensimmäisistä merenkulkijoista suvainnut sanoa tapaamiaan alkuasukasnaisia Maryksi, josta sana on säilynyt, samoinkuin bullamacow, joka merkitsee lihaa sen kaikissa muodoissa, raavaanruhosta säilykepurkkisoppaan saakka. Kerrotaan nimittäin kapteeni Cookin löytöretkillään lahjoittaneen jonkin saaren asukkaille härän ja lehmän (bull and cow), jotka sanat alkuasukkaat yhdistävät yhdeksi käsitteeksi, »bullamacow».

Kieli ei kuitenkaan läheskään aina pysy uskollisena periaatteelleen ilmaista kaikki mahdollisimman lyhykäisesti ja mutkattomasti. Äänteelliset vaikeudet ja sopivan ilmaisun puute ovat luoneet useita pitkiä ja hassunkurisia nimityksiä. Niinpä esim. lyhty on lamp-walk-about (lamppu-kävellä-ympäri); kirjekuori on coat belong letter (takki-kuuluu-kirjeelle). Sanan »serkku» ilmaiseminen vaatii jo aika pitkän lauseen: piccanini belong brother belong father belong me. Kanakkien ja kiinalaisten on vaikea ääntää englannin kielessä niin viljalti esiintyviä kaksoiskerakkeita, mutta tästäkin pulmasta on selviydytty: pannaan yksinkertaisesti ylimääräinen ääntiö kerakeyhtymien väliin. Esimerkiksi kuunari (engl. schooner) on sikuna, savu (smoke) on simouke: höyrylaiva on siis sikuna belong simouke.

Oli vähällä unohtua muuan kaikkein tunnusmerkillisimpiä sanoja, nimittäin maskee (lue: maskii — yhdentekevää, antaa mennä). Sana on jo niin yleisesti valkoistenkin käyttämä, että australialaiset ovat ruvenneet sanomaan Etelämeren saaria maskee-maiksi. Jos lausuttu sana usein toistettuna jättää vaikutuksensa käyttäjänsä mieleen ja luonteeseen, silloin on maskee suuri tekijä tropiikissa asustavien eurooppalaisten tarmon lamaannuttamisessa. »Maskee!» on aina jokaisen huulilla, ei millään ole suuresti väliä, »Maskee!» antaa mennä! »Maskee!» otetaan ryyppy, mitäs sitä turhista…

Pidgin-englanti on alunperin kiinalaisten työtä; »pidgin» johtuu sanasta business (liike, kauppa). He ja varhaiset englantilaiset merenkulkijat ovat käyttäneet sitä ilmaisuvälineenä kaupankäynnissä Aasian rannikolla ja Etelämeren saarilla. Heiltä se on kulkeutunut alkuasukkaille, saavuttaen lopulta niin suuren levikin, että nämä nykyjään käyttävät sitä keskenäänkin, varsinkin eri paikkakunnilta olevat kanakit, jotka eivät muuten ymmärtäisikään toisiaan. Australian Uuden Guinean alueella lasketaan olevan noin 800 eri alkuasukaskieltä. Huomaa — kieliä — ei mitään murteita!

Kaikesta koomillisuudestaan ja kieliopin puutteestaan huolimatta pidgin-englanti on verraten taipuisa ja ilmaisurikas kieli. Sillä voi helposti rakentaa, ellei nyt juuri uusia sanoja, niin ainakin uusia ilmaisumuotoja. Kirjoittajakin tuli puolestaan lisänneeksi tätä sotkua yhdellä uudella ilmaisulla.

To-Wautun kerran huoneessani toimittaman suursiivouksen jälkeen en löytänyt kenkälusikkaa tavalliselta paikaltaan kenkien vierestä. Sikäläisten eurooppalaisten tavan mukaan nostin tietysti kovan melun, jottei laiminlyönti uusiintuisi:

»To-Wautu, what name, now you lose him sipoon belong shoe!» (To-Wautu, mitä tämä on, nyt olet hukannut kenkälusikan!)

Poika hölkkäsi pihalta sisälle ja alkoi selittää:

»Me savee, he stop, me no lose him.» (Ymmärrän, kyllä se on, en ole hukannut sitä.)

Australialainen ystäväni sattui olemaan luonani. Hän, sen paremmin kuin To-Wautukaan, ei ollut koskaan kuullut mitään erikoista nimeä »kenkälusikalle» pidgin-kielessä, mutta kumpikin ymmärsi heti mitä tarkoitin »sipoon belong shoe» sanoillani. Ja koska nimi havaittiin hyväksi, otettiin se käytäntöön.

Tropiikkiin muuttaneille saksalaisille mahtoi olla nöyryyttävää ryhtyä opiskelemaan moista »siansaksaa» voidakseen tulla toimeen työmiestensä ja palvelijainsa kanssa omissa alusmaissaan. Mutta oli pakko. Kanakit osoittautuivat haluttomiksi oppimaan saksaa, ja sitäpaitsi oli pidgin-englanti jo niihin aikoihin levinnyt kaikkialle, missä eurooppalaisia vain oli käynyt. Englantia huonosti taitavina saksalaiset helposti lankesivat pidgin-englannin hullunkurisiin kompastuskiviin. Saksalaisissa perheissä vierailleet englantilaiset ja muut eurooppalaiset tietävät hauskoja juttuja emännän vieraiden läsnäollessa palvelijoilleen lausumista komennuksista ja palvelijoiden yhtä suorasukaisista vastauksista. Sivistyneet saksalaiset naiset tulivat näin tietämättään lausuneeksi aika vahvoja kirosanoja ja muita salonkikeskusteluun sopimattomia ilmaisuja, joita brittiläisten tietysti oli vaikea nauramatta niellä. Mutta kansallista ylpeyttään tyydyttääkseen saksalaiset olivat päättäneet saattaa teutonien kielen valtaan alueellaan ja ryhtyneet sen mukaisiin toimenpiteisiin.

Kuten edempänä jo on mainittu, vietiin Etelämeren saarilta viime vuosisadan lopulla paljon kanakkeja Queenslannin sokeriruokokentille työmiehiksi. Siellä he tietysti pian oppivat pidgin-englantia, kun lähetyssaarnaajatkin sitä käyttivät ensi alussa opetuskielenä. Erään kerran, kun oli koolla suuri joukko vasta Salomonin-saarilta saapuneita »poikia», lähetyssaarnaaja kehoitti erästä lähetysaseman edistyneimpiä oppilaita pitämään puheen vastatulleille maanmiehilleen. Musta saarnaaja valitsi tekstinsä aiheeksi syntiinlankeemus-kertomuksen. Seuraavassa saarna mahdollisimman kirjaimellisesti suomennettuna:

»Te pojat, kuulua Salomonin-saarille, ei tiedä mitään valkoisesta miehestä. Minä tuntea hänet. Minä osata puhua valkoisesta miehestä.

Pitkä, pitkä aika sitten ei valkoinen mies olla paikka, missä olla. Jumala, suurmestari kuulua valkoinen mies, tehdä hänelle paikka. Jumala, suurmestari kuulua valkoinen mies, tehdä myös suuri puutarha. Hän hyvä ja suuri mestari runsaasti liika paljo. Hän panna puutarha täynnä jamssi, täynnä kookospähkinä, täynnä taro, täynnä kau-kau. Suuri mestari antaa kai-kai runsaasti liika paljo.

Vähitellen Jumala, suurmestari kuulua valkoinen mies, tehdä yksi mies ja panna hänet puutarha. Hän antaa tämä mies nimi Aadam. Ja hän panna Aadam-mies puutarha, ja sanoa: 'Tämä puutarha kuulua sinulle'. Ja vähitellen hän katsoa Aadam-mies kulkea ja kulkea ulos runsaasti liika paljo. Aadam täytyy olla sairas, hän ei ymmärtää kai-kai, hän kulkea ulos, kulkea koko aika. Ja Jumala hän ei ymmärtää mitään. Jumala, suurmestari, kuulua valkoinen mies, raapia päätä. Ja Jumala sanoa: 'What name? (mikä nimi?, mitä?, miksi?) Minä ei ymmärtää mitä Aadam-mies haluta.'

Vähitellen Jumala raapia päätä runsaasti liika paljo, ja hän sanoa: "Nyt minä ymmärtää, Aadam-mies haluta Mary. Sitten hän antaa Aadam-mies kulkea ja nukkua, ja sitten hän ottaa yksi luu pois Aadam-mies ja tehdä luu yksi Mary. Ja sitten hän antaa tämä Mary nimi Eeva. Hän antaa tämä Eeva Aadamille ja sanoa: 'Koko tämä puutarha kuulua teille kaksi. Nyt yksi puu hän täytyy olla tabu' (kielletty). 'Tämä puu olla omena.'"

Sitten Aadam ja Eeva kulkea puutarha ja olla hyvä ja paljo. Sitten yksi päivä Eeva tulla Aadamille ja sanoa: 'Enemmän parempi jos me kaksi syödä omena.' Aadam hän sanoa: Ei! Ja Eeva sanoa: 'What name? Sinä ei rakastaa minua?' Ja Aadam sanoa: 'Minä rakastaa sinua runsaasti liika paljo, mutta minä pelätä Jumala.' Ja Eeva hän sanoa: 'Maskee! What name? Jumala hän ei nähdä me kaksi koko aika. Jumala, suuri mestari, narrata sinua.' Mutta Aadam hän sanoa: 'Ei!' Mutta Eeva hän puhua, puhua, puhua koko aika — ihan sama yksi Mary puhua nuori mies Salomonin-saarilla ja panna nuori mies mullinmallin. Ja Aadam väsyä runsaasti liika paljo ja hän sanoa: 'All right!' Sitten tämä kaksi kulkea ja syödä omena. Kun omena olla loppu, sitten kaksi pelätä runsaasti liika paljo ja kätkeä metsä.

Ja Jumala hän kulkea ja kulkea ulos puutarha ja laulata ulos: 'Aadam!' Aadam hän ei puhua mitään. Hän pelätä runsaasti liika paljo. Ja Jumala hän laulata ulos taas: 'Aadam!' Ja Aadam hän sanoa: 'Sinä huutaa minua?' Jumala hän sanoa: 'Minä huutaa sinua runsaasti liika paljo.' Aadam hän sanoa: 'Minä olla nukkua runsaasti liika paljo.' Ja Jumala hän sanoa: 'Siuä olla syödä omena.' Aadam sanoa: 'Ei, minä ei olla.' Ja Jumala sanoa: 'What name? Sinä narrata minua. Sinä olla syödä omena.' Ja Aadam hän sanoa: 'Yes, minä olla syödä loppu.'

Ja Jumala, suurmestari kuulua valkoinen mies, olla suuttunut Aadam ja Eeva runsaasti liika paljo, ja hän sanoa: 'Te kaksi kaikki loppu täällä. Te ottaa pakkilaatikko kuulua teille ja kulkea suora helvetti läpi kunai-ruoho.'

Ja sitten Aadam ja Eeva kulkea läpi kunai-ruoho. Ja Jumala hän tehdä suuri aita ympäri puutarha ja hän panna poliisi portille. Ja hän antaa tämä poliisi suuri musketti ja-anoa: 'Jos sinä nähdä tämä kaksi, Aadam ja Eeva, sinä ampua runsaasti liika paljo.'»