ESIPUHE.

»Nimeni on Laiho, voisiko professori myöntää minulle puolen tunnin vierailun?», kysyi ääni puhelimessani eräänä päivänä viime toukokuussa.

»Hyvää päivää, herra Laiho, mitähän asia koskisi?»

»Haluaisin näyttää professorille käsikirjoituksen, joka käsittelee havaintoja ja kokemuksia Uudesta Guineasta.»

»Kuka on sen kirjoittaja?»

»Minä.»

»Oletteko itse ollut Uudessa Guineassa?»

»Kyllä.»

»Tervetuloa sitten kaikella muotoa! Mielenkiintoista tavata Teitä luonani.»

Niin tapahtui tutustumiseni Lauri Laihon kanssa. Kun vieras sitten sovittuun aikaan saapui luokseni, katselin joltisenkin uteliaana sisäänastuvaa nuorta miestä. Vieraallani oli miellyttävä ulkomuoto, hyvin vaaleansiniset silmät, verraten terävät piirteet ja vilkas ja solakka olemus.

Ei kestänyt kauan, ennenkuin olimme syventyneet vilkkaaseen keskusteluun, kysellen ja kertoen kokemuksistamme kaukaisilla Etelämeren saarilla. Kuinka oli herra Laiho sattunut joutumaan niin syrjäiseen maailmankolkkaan kuin Uuteen Guineaan? Mahtaa olla seikkailujenjanoa veressä, vastaa hän. Ensin hän oli oleskellut pari vuotta Melbournessa, Australiassa, mutta, sitten hän oli saanut halun tutustua tropiikin kiehtoviin saariin ja hankkinut itselleen toimen pienen sanomalehden palveluksessa Rabaulissa, entisen Saksan Uuden Guinean territorion hallitus keskuksessa, Uuden Britannian (Neu Pommern) saarella, Bismarckin saaristossa.

Rabaulissa herra Laiho oleskeli yhden vuoden ja kolme päivää, ja sinä aikana hän ehti tehdä joukon hyviä havaintoja Etelämeren elämästä. Rabaul lähimpine ympäristöineen on enemmän sivistynyttä kuin villiä — autoja ja elokuvateatteri —, ja huomaa siellä kaikkialla vielä nytkin selviä merkkejä saksalaisten jättämästä vaikutuksesta. Mutta ei tarvitse tunkeutua kovinkaan syvälle saaren sisäosiin tullakseen kosketuksiin villin luonnon ja pääkallonmetsästäjä-alkuasukkaiden kanssa.

Herra Laihon kirja osoittaa, että hän on kulkenut silmät avoinna matkoillaan, samoin kuin siitä saa sen vaikutuksen, että kaikki kuvaukset perustuvat tekijän omiin kokemuksiin. Hänen työnsä on siis ennen kaikkea havainnollinen esitys tropiikin elämästä. On myönnettävä, ettei tekijä ole voinut tunkeutua esityksessään niin syvälle kuin pitkäaikainen maassaolo ja säännöllinen, vartavasten suunniteltu tutkimustyö edellyttäisivät, jotka seikat olisivatkin luonnollisesti antaneet teokselle toisen luonteen, varsinkin alkuasukkaiden kansatieteelliseen kuvailuun nähden. Mutta se ei ole ollut hänen tarkoituksenaankaan. Tekijä antaa meille sensijaan vilkkaan ja eloisan esityksen tropiikista eurooppalaisen maallikon silmillä nähtynä. Eksoottisen aiheen kiintoisan kuvauksen lopettaa pirteä selostus seikkailusta, joka tekijälle sattuu kotimatkalla laivan ajaessa koralliriutalle Celebes-saaren ja päiväntasaajan välillä. Lukija vakuuttautuu pian tutustuvansa tekijässä kyvykkääseen kertojaan, jolla, on hyvä huomioimisvaisto ja paljon sanottavaa.

Helsingissä, kesäkuulla 1927.

Gunnar Landtman.