YÖTUULI.
Reading edition
Yötuulen synkkä huoku syysmetsän halki soi, ei kesän kielot nuoku, ei umput unelmoi.
Pimeitä hyiset hongat hapuilee havuillaan, pimeitä pilvenlongat ui pilkkoisia vaan.
Ja pilkko-pimeämmin se riutuu rinnan yö: pois kesä lähti lämmin, kukintos loppu lyö.
Vain jätti jäiset vaipat sen viitain vihannuus, saa kolkot kuolinvaipat sun kuollut suvikuus.
Ja lakastuvin latvoin, kuin vilu-yössä puu, yön ongelmia vatvoin miel' yölle alistuu.
Pimeys ympärillä suur', raskas, autio, on pitkä voitto sillä — kipinän kohtalo!
Syystuulen tumma nyyhky yöss' elää yksinään, ei kanna toivon kyyhky vihanta-lehteään…