UUDISRAIVAAJA.
Reading edition
Kaukana sälöinen sauna, jonne ei polku tuo, kanna ei vieraan kauna, ei osu ystävä luo.
Ympäri korpi aava, katseen kantamaton, johonka haihtuu haava iskemä inehmon:
pieni kuokittu tilkku hallaisen halmemaan, ensi vihanta pilkku kohdussa korven raan.
Taisto ankara, armon saamaton, antamaton, mittelö miehen tarmon kanss' iki-sankeikon.
Viikot, vuodet ne verkkaa kulkevat kulkuaan; raataja raataa ja perkkaa pintaa pimeän maan.
Korven rannalt' ei raiku naapurin kirveen käy, naapurin kasken haiku silmän siinnolt' ei näy.
Kunne astunut jalkaa ihminen ennen ei lie, kaunis on alkajan alkaa, aukaista täyttäjän tie.
Isku iskulta aukee auringon voittomaa; konsa raataja raukee, raataja rauhan saa.
Korven korkean syliin terve, sa toukomies! Enteheks ihmis-kyliin leimahti ensi lies!
Terve sa, jolle on maalis saavuttamattomat maat kallihimmat kuin saalis kaikki, min milloin saat!
Terve sa, jolle kallein voitoista kangastaa takaa taistelo-vallein, joitten et saavu taa!
Terve, kun käyt sä kärkein taajojen syleilyyn, käyt sotarinnan särkein valloilta yön ja hyyn!
Saapuu voittava saatto, suureksi raivaa ties. Terve, sa voiton aatto, aavistus, syntyjen mies!