METSÄRUUSU.
Reading edition
Ei nuoku vielä viljan tähkäpäät, on rusko-yössä metsäruusun häät.
Yö nuorten unten, seppel otsallaan, se tuoksuu, uhkuu toivon-onneaan.
Yön vienon auer verhoo veet ja maat; kuin sointu sointuun yhtyy vastahaat.
Kuin purjehtivat punahattarat keveät, kirkkaat huolet haihtuvat.
Ja valtimot niin täyteläästi lyö; kuin malja tulvillaan on rikas yö,
mi kaikk' on tähdet kauko-siinnostaan sulannut läikkyhynsä kuultavaan.
Ken siitä juo, se tähti-tulta juo, sen miel' on jäänyt metsäruusun luo.
Sen vangitsee kuin välke tähtivyön unelma kirkkaan, kiitäväisen yön.