KALLIOON-LYÖJÄ.
Reading edition
Kun nääntyviksi kauas näät veljes aavikkoon, kohottaa tohdi sauvas, lyö lähde kallioon.
Kovimpaan kallioista lyö, ihmissydämeen, niin korven kulkijoista saa moni virvokkeen.
Se tee. Vaikk' erämaassa iäti itse käyt, luo taivaanrannan taa sa avarat vuorten-näyt.
Ja outona jos pysyy, kuss' uinuu kerran luus, vain kuolo hautaa kysyy, ei kuolemattomuus.