MA RIEMUN SULTA…
Reading edition
Ma riemun sulta, sa murheen multa; ma yö, sa yöhöni tuikit tulta.
Pois riensi riemu, ei murhe menne, Kaikk' olleet, tunnen ma turhuutenne.
Niin raskaat varjot ne lankee varhain; on mustiin harsottu muisto parhain.
Pois riensi riemu, mut murhe säilyy. Sen päärlyt silmissäs salaa päilyy.
Käy väkevämmäksi välkkehenne, yön tähdet. Yllä on talven enne.