SENSITIVA.
Reading edition
Arempi kuin lehti haavan! Leikkisanasesta saavan tunsin tuiman haavan.
Mitä sitten tosi! — salaa, sanoiks saamatta mi palaa, hiiltää sydän-alaa!
Kesää etsi hennoin kerkin, anoi aatos arin, herkin — alta talven merkin.
Talven täytymys suo sovat kovemmat, kuin kuolon-kovat rinnan riidat ovat.
Minne, aatos arka, väikyit, kunne, syvä kyynel, läikyit, sävel lämmin, säikyit?
Kussa, sovitusta vailla, vieras hento, vieno, mailla vieret vilukkailla?
Mieli heinän-hempeyinen, palkkas onko pakko hyinen, syksy murhansyinen?