NEITO KANGASTA KUTOVI.
Reading edition
Neito kangasta kutovi, mieli mietteitä kutoo. Suikkaa sukkula, nopeaan poljin nousee ja putoo.
Suikkaa sukkula, sydän lyö, aatos kauaksi karkaa, kauas kankahan loimet käy, verkaa saako vai sarkaa?
Loimet toivojen, kuteen luo mielen armahin aate: noista noutajan varrelle kaunis, kaunoisin vaate!
Pyhäverka niin puhtoinen keskeen kirkkoisen rahvaan, sarka askarten ahkerain arkikaapuhun vahvaan!
Noista nostavin vilkutus, liehu taistojen lippuun, noista lempein vaimennus tuskan kyyneletippuun!
Noista lämmin, mi varrell' on vastataivalten tarpeen, tuke haavahan tuimimpaan, side auttava arpeen!
Tähtivalkeat vaattehet vielä tahroja vailla, kun jo astuvi ainoisin tumman tuonelan mailla!
Neito kangasta kutovi, pirta helskyen piukoo. Onnen-kirkkahat unelmat kevätkiuruina siukoo.
Vaaksa vaaksalta valmistuu elon ihmeinen vaate, toivot loimina, kuteena lemmen lentävä aate.