SYYS-ILLAN LAULU.
Reading edition
Syys-illan suuret tähdet syvihin vilkkuu vesiin. Näin kerran, näinkö lähdet ikuisten unten kesiin?
Kun liioin kasvaa kaipuu vakaasen vaihe-säistä, kun viimeisin jo taipuu syysviljan tähkäpäistä.
Sa multa pois, ma sulta! Käy kutsu illan-hiljaa, kun uinuu maassa multa uneksuin uutta viljaa.
Se vartoo, tuskan-harras hyvästiheiton hetki, veen ikivievän parras, paluuton viime retki.
Syys leikkaa kevään liitot, ja tyhjää sulkee syli. Vaan muistavasti viitot, yön tähti, vetten yli.
Syvälle vilkut, päilyt, suruisa, suuri tähti, kuin viime katse säilyt sa kaiken sen, mi lähti.