SIELU.
Reading edition
Hänen vartensa oli kuin viinipuu, hänen suunsa kuin hyvä rypäle.
Hän salli minun tarttua hänen varteensa, hän salli minun juoda hänen suunsa rypäleestä.
Hänen käsivartensa kiersivät minua niinkuin köynnökset, — hänen kiinteät käsivartensa.
Hänen päänsä lepäsi minun rintaani vasten niin raukeus. Hänen poskillaan oli tumma puna.
Hänen silmänsä katsoivat minuun kuin kaksi kaivoa. Minä näin niissä oman kuvani.
Hän kysyi hiljaa: "Miksi sinä katsot minuun niin?"
Minä vastasin: "Minä etsin sinun sieluasi."
Silloin höltyivät hänen käsivartensa minun ympäriltäni, mutta hänen päänsä kohosi ylpeänä kuin kotkan. Ja kostoksi otti hän minun sieluni ja lensi pois, enkä minä ole häntä sen jälkeen enää nähnyt.
Miksi olin minä sanonut: "Minä etsin sinun sieluasi."