MERI JA PÄIVÄ.
Reading edition
Aamu koitti. Päivä nousi aalloista.
Meri sanoi: "Älä vielä nouse! Jää vielä hetkeksi minun luokseni!"
Päivä sanoi: "Minun täytyy. Urani odottaa minua. Mutta minä palajan jälleen illalla sinun luoksesi."
Meri sanoi: "Mutta mitä teen minä sillä aikaa?"
Päivä sanoi: "Sinä kannat sillä aikaa minun kuvaani."
Ja meri kantoi päivän kuvaa rinnassaan ja päivä lähti taistelemaan pilviä ja pahoja henkiä vastaan. Mutta joka kerran kuin hän alas katsahti, näki hän aalloissa oman kuvansa. Silloin säkenöi jälleen hänen säilänsä ja hänen vihollisensa väistyivät ja pakenivat. Ja he sanoivat: "Paetkaamme, sillä meri rakastaa häntä."
Niin mahtava on meri, kun se päivän kuvaa helmassaan kantaa. Ja niin voimakas on päivä, kun se tietää meren sitä rakastavan.
Mutta kun ilta jälleen joutui, meni päivä mereen suurena ja säteilevänä ja meri kuivui hänen polttavien suukkojensa alla. Jokaisesta heidän suudelmastaan tuikahti tulinen tähti taivaalle ja heidän hellyytensä kohosi yli maan kuin lempeä kuu. Ja ihmiset, jotka sen näkivät, sanoivat: "Rakastakaamme toisiamme niinkuin meri ja päivä toisiaan rakastaa."