RUNOILIJA.

Minä olin köyhä, mutta sinä sanoit: "Minä olen rikas."

Minä olin synkkä ja haudoin hulluja haaveita, mutta sinä sanoit: "Minä olen valoisa."

Monet kohtalot olivat minua koetelleet, minä olin tinkinyt ajatuksistani ja vaipunut, siksi että minä olin taipunut. Mutta sinä sanoit: "Minä teen sinut suureksi ja ylpeäksi jälleen."

Mutta kun minä sanoin, että minä myös olin runoilija, silloin et sinä sanonut mitään, vaan menit pois ja itkit, sillä sinä huomasit, ettei tässä ollut sinulla mitään tekemistä. Sillä köyhä voi tulla rikkaaksi ja hullu valoisaksi, mutta jos runoilija ajatuksistaan tinkii, niin ei mikään mahti maailmassa voi enää häntä jaloilleen nostaa.