SISÄLLYS:

Esipuhe. Velipuoli. Jättiläien ja järvi. Kuinka vesiputous Goldingenin luona sai alkunsa. Koirankuonolaiset. Kurbadin tarina. Karhuihminen. Mitä noidat kertoivat juhannusyönä. Kultainen nuoli. Aarteista. Taruja raha- ja viljaparoista. Ihmissudet. Pappi ja kerjäläinen. Tuhma-Liisa.

Esipuhe.

Victor von Andrejanoff, sangen merkillinen, nuorena kuollut itämerenmaakuntalainen runoilija, syntyi 1857 Koslovin pienessä kaupungissa Tambovin kuvernementissä. Isä oli korkea-arvoinen venäläinen santarmiupseeri, äiti saksalainen. Vanhemmat muuttivat pian Riikaan, jossa poika sai puhtaasti saksalaisen kasvatuksen. Jo koulupoikana teki hän vanhempainsa kera useita matkoja ulkomaille, tutki sittemmin Dorpatissa kansallistaloutta ja Jenassa filosofiaa. Mutta muuan pistoolin laukaus teki opinnoista lopun, parin kuukauden vankeuden jälkeen palasi hän Riikaan.

Tähän aikaan alkoi hän urheana runoilijauransa, hänen ivallisromantillinen kertomarunonsa "Keisarin istuimella" herätti paljo pahaa verta. Hän yritteli myös sanomalehdissä työskennellä, heittelehtäen eri puolueiden jaloissa. Kirjailijana oli hän ensi sijassa lyyrikko, on kirjottanut myös kertomarunoja ja novelleja. Hänen kirjailussaan näkyy Nietzchen oppien vaikutusta, vaikka hänen lempeä luonteensa pyrkikin "yli-ihmis"-oppia sovittamaan ihmisystävällisempään henkeen. Hän kuoli 38-vuotiaana.

Viimeisinä elinvuosinaan hän valmisti tämän kokoelmansa lättiläisiä kansansatuja, joka tässä meikein kokonaan suomeksi julaistaan. Moneen toviin oleskellessaan appensa maatilalla Länsi-Kuurinmaalla joutui hän lähelle maakansaa, jossa hän omin käsin oli tilaisuudessa "poimimaan kukkasia lättiläisen saturunouden rehevästä puutarhasta". Itse hän sanoo kokoelmastaan, että se sisältää yksistään kansantaruja ja -satuja, vaikka tosin muoto, jossa ne esiintyvät, esitystapa ja -laatu, vieläpä vieraalla kielellä (saksaksi), on "yksistään hänen omaisuuttaan", runoilijan taitehikasta esitystä.