PAPPI JA KERJÄLÄINEN

Eräänä sunnuntaina meni pappi kirkkoon jumalanpalvelusta pitämään. Tiellä yhtyi häneen kerjäläinen. Kun molemmat saapuivat eräälle purolle, vaati viimemainittu pappia käymään kanssansa veden yli. Mutta pappi, tietäen hyvin olevansa suuri syntinen, pelästyi ja meni porrasta myöten, mutta hurskasta kerjäläistä kannatti vesi, niin että hän kulki kuivin jaloin puron poikki.

Pappi oli tuskin noussut saarnatuoliin, kun piru näyttäytyi kirkossa ja alkoi ainoastaan hänen ja kerjäläisen nähden tehdä kauheita ilveitä. Pappi ei voinut pidättää nauruaan, niin että ne harvat kirkossa kävijät, jotka eivät olleet vielä nukahtaneet, joutuivat ihmeihinsä. Silloin uhkasi piru pappia ja katosi.

Kotimatkalla yhtyi kerjäläinen taas pappiin, joka äkkiä tunsi kovaa janoa. Kun he tulivat samalle purolle, sanoi kerjäläinen: "Tässä on puhdasta, kirkasta vettä, juo siitä!" Pappi teki niin. Sitte vei kerjäläinen hänet yhä kauvemmas puron vartta pitkin, siksi kunnes he tulivat lähteelle josta puro sai alkunsa; siellä makasi raato, josta kumpusi vesi kirkkaana ja puhtaana.

"Katso nyt, mitä vettä olet juonut", sanoi kerjäläinen. "Sinä itse olet samallainen raato, josta jumalan sana, jota saarnaat, pulppuaa puhtaana ja kirkkaana."

Sitte kuletti hän syvimmin sydämeen satutetun takaisin. Kun he erosivat, pyysi kerjäläinen pappia käymään hänen majassaan. "Minä lähetän sinulle jonakin päivänä valkoisen hevosen, se kantaa sinut minun luokseni."

Kolme päivää myöhemmin ilmaantui pappilaan todellakin valkoinen ori, pappi nousi sen selkään ja se kuljetti hänet kauniin koivumetsän läpi kerjäläisen majan eteen. Molemmat miehet tervehtivät toisiaan ja isäntä, niin köyhältä kuin hän näyttikin, tarjosi vieraalleen lasin oivaa viiniä. Pappi joi viinin, kiitti ja ratsasti taas heti kotiin. Mutta mitä näki hän tultuaan pappilaan?… Kaikki näytti aivan toisenlaiselta, kuin hän ne puoli tuntia sitte oli jättänyt; uusia rakennuksia, vieraita kasvoja pihassa ja talossa — niin jopa uusi omituisesti puettu pappikin. "Jumalani, mitä täällä on tapahtunut?" huusi kotiin palannut hämmästyneenä ja kauhistuneena!

Kauvemman aikaa sinne tänne puheltuaan, sillä he voivat ainoastaan vaikeasti ymmärtää toisensa, vaikka luulivat samaa kieltä puhuvansa, sanoi uusi pappi: "Täällä on jumala varmasti tehnyt suuren ihmeen! Enemmän kuin kolmesataa vuotta sitte piti tässä pappilassa elää sinun nimellisesi pappi, suuri syntinen, jonka valkoinen hevonen vei pois ainiaaksi".

"Kolmesataa vuotta", huusi onneton, "ja minä olen ainoastaan lasin viiniä juonut kerjäläisen luona!" Sitte luhistui hän kokoon ja muuttui tomuksi.