YHTÄ JA TOISTA
Reading edition
Joka ihmisellä on rinnassaan pyhän-ääni, mi hälle puhuu, ja kaikilla, kaikilla sieluissaan on sävel, mi heille huhuu:
Oi, elkätte korsista kiistelkö, typötyhjästä, joutavasta, ja elkätte elämää etsikö utupilvestä haihtuvasta.
Kas, korret ne korsiksi jäävät vain ja tyhjä on tuulten uksi. Se siitä me palkaks saadahan ain, mitä tullut on ansaituksi.
Ja miehiä varten on miekat vaan ja naisia varten vartaat. Käy suurta ja pyhää palvelemaan vain valiot hengen-hartaat.
Ne, joilt'ei ainehen aatelmat ole vienehet hengen tulta, ja jotka tietävät, tuntevat, millaista on oikea kulta.
Mutt heilläpä vast' on vaikea työ ja kallion raskas taakka ja heitä ne kääpiösielut lyö ja elämä hautahan saakka.
Ja heitä on vastahan maailma, sen tuulenpieksijä-suku; ei heill' ole riemuja riemuita, vaan tuhat on tuskain luku.
Ei tiedä he myös, mitä rakkaus on, luo heidän ennä ei immet, on heille kolkkoina korvet, on suot surkeat, suuret rimmet.
Niin — jyrkkää, pystyä heillä on tie, jokapuolla on ansaraudat, mut eessä ne jumalten juhlat lie ja sivulla — hiiden haudat.