SAMERIAISTA
Reading edition
Nyt ihmiset katsovat kummissaan ja etsivät etsimistään. Epätiedoin käyvät he taivaitaan ja eksyvät eksymistään.
Juur' kun sinä luulit ja uskoitkin: kas tässä, tässä on hyvä! niin silloinpa juuri sä kaaduitkin ja lankeemus oli syvä.
Suon täällä jos sinä kaivoitkin ja ojitit pyytein parhain, niin miksikä, miksikä sittenkin vei halla viljasi varhain?
Tuhat kertaa uskoit sä uudelleen ja piirtelit pilvilinnan ja yhtehen liittelit katkenneen ja rauhotit riehut rinnan.
Sinä luotit Luojahan väkäiseen ja katsoit taivahan tähtiin, sinä illoin ja aamusin aikaiseen päin paljahin, polvin nähtiin.
Sinä uskoit oikean voittohon, ja toivoit taivahan tarhaan! ja uhrasit uskosi taistohon miehuutesi voiman parhaan.
Ja taas sinä lankesit, epäilit, ja sorruit suurehen suohon ja uskosi uljahan tuhlasit epäuskon tuskaan tuohon.
Sinä kirosit taivaan ja kirosit maan, sinä unelmat, uskot heitit, ja kadotit kaihosi korkeimpaan ja toivehet tuhkaan peitit.
Ei anna merkkejä taivas, maa. Yö uhmaten kaiken kaartaa. Ja uskon kukka jos kukoistaa, epäusko jo senkin saartaa.
Niin paljon miksi on pilvistä, sakeeta, sameriaista? Miks kaikki on rikki? Ehyttä nyt löydä ei minkäänlaista!