PEIPPONEN
Reading edition
Lens', lauleli peipponen pikkuinen mun pirttini porraspuulla. Näin laulua leikkivän lintuisen sain illat ja aamut kuulla.
Se viserti virsiä vienoinsuin, mun peipponi pieni ja pirtee. Ja uneni, yönikin unhottui ja päiväni peipon virteen.
Oli silloin laulua aamun koi ja iloa iltain rusko. Mun rintani silloin riemuna soi, sai sieluhun uusi usko.
Sai synkkänä syksy ja tuulispäät, mun peipponi poies läksi, siit' asti on syksy ja syksynsäät vain jäänehet ystäväksi.