TOKKOHAN?
Reading edition
Näin, näin sun päätäsi painavan päin polvea poian armaan, näin siinä sun lasna ma nukkuvan kuin päällä äityen parmaan.
Ja sä uinuit niinkuin uinuvi vaan se, jolle on rauha luotu ja jolle on outoja murheet maan ja jolle on unta suotu.
Ja ma mietin: tokkohan talven säät kevätkukkanen kaunis kestää, ja tokkohan tuskien tuulispäät voi armahin hennolt' estää?