KAHDENLAISTA
Reading edition
On salossa Suomen nääntynyt jo nälkähän lasta monta ja puutteen kourissa itkenyt mont' äitiä onnetonta.
Siellä monta on silmää raukeaa ja monta on murheen alla. Myös monta on lasta, vanhempaa, min koti on kankahalla.
On suojana siellä metsän puu ja hoivana tuonen miesi, yön mustan kylmä ja kirkas kuu on kulkijan kurjan liesi.
On riemua juhlasalissa, on välkettä kynttilöiden, ne kilvan kiistävät loistossa kera helmein, juhlavöiden.
Siellä herrat nyökkii neideilleen: nyt saamme me huvitella. On vastaus: hymyt suloineen — Nyt tanssitaan "Tarantella".
Ja nuorten joukkio silkissä jo tanssivi Tarantellaa. Ja neitoset helkkyvät helmissä. — Näin kelpavi iloitella.
Siellä herrain silmät liekehtii ja neitojen posket palaa, ja yöstä kun aamuun jouduttiin, he saivat suukkoja salaa.
Näin siskot nälkähän nääntyvät, kun kilvan tanssivat toiset, ja veljet kun Tuoneen eksyvät, voi riemuita inehmoiset.
Kun tietäis tanssivat keijut nää sen nälkäisen joukon retket, niin voiskohan silkit miellyttää ja maistuisko tanssi-hetket?