TYÖMIEHEN KESÄHUOKAUS KAUPUNGISSA
Reading edition
Kuulkaapas te herrat ja ylhäiset, te, joilla on voima ja valta, työmiehen kun kuuluvi huokaus työn raskahan, painavan alta:
Oi, ettekö meillekin tahtoisi kesäkukkain tuoksua antaa, sitä taakkaa ettekö huojentais, jota meidän hartiat kantaa.
Niin murtavan raskasta meillä on työ ja pitkät, pitkät on päivät. Ei mieliin lepoa, lohtua luo elonhuolien synkät häivät.
Laps' raukkojen kasvot on kalvenneet, veriruusut on kylmän syömät. Nälän, tuskien alla he vaikertaa. Isät, äidit on leinin lyömät.
Kotiseinät pienet ja ahtahat surunsynkeän suojan tarjoo. Katonräystähät, puistot kaupungin niin hiukkasen helteeltä varjoo.
Pölypilvet kurkkuja kuivattaa, tomu raskas rintoja raataa, savu, saastat, vaivat ja vaikerrus väkevämmänkin voimat kaataa.
Tää ilmakin ihmistä myrkyttää, melu, mellakka korvat sulkee. Lepohetket, illat ja aamutkin niin kuoleman kiireellä kulkee.
Kesähetkisen siks kai suonette? Elämää näin meille te luotte. Ja miksette meillekin antaa vois, mitä itsellennekin suotte?