"PITÄJÄN POMO."
Reading edition
Pun, läähätellen purjehtii jo ihralaiva laitatuulta, kas, kuinka vatsa hyllyilee ja kellon vitjat kiiltelee ja naama näyttää kuulta.
Näin kulkee suuren talon mies: on laajat maat ja rahapellot ja taskun pohjat kilkattaa, on kirkon lailla navettaa, soi sadat lehmän kellot.
Hän myös on kunnan esimies, töin varisjalkanimen piirtää ja on kuin onkin "pomomies" ja patruunakin, kukaties, kun pankkiin summat siirtää.
Hän rovastinkin "veli" on, mut torpanukko häntä pelkää, hän käräjöitä kiertelee ja rajamaista riitelee ja vaatii käyrää selkää.
Hän "rettinkiä" polttelee, on yllään silkkireunusnuttu, yöt pidoissa hän höhöttää ja vatsakultaa pöhöttää ja suuss' on roskajuttu.
Puh, tuolta kuhnustaa hän nyt ja naksaa ilmaan sormillansa, noin lerppahuulta maiskuttaa, hyh, hynttäntyy, kun keikuttaa, pois syrjään köyhä kansa!