ERKKI PAIMEN
Reading edition
Jo pieni paimen Erkki käy metsiin karjoineen ja avojaloin hyppii vaan noin rallattain ja laulaen. Kil — kal — noin vaskikellot soi, pien' Erkki paimentaa, min pieni rinta huutaa voi sen kaiku kuljettaa, ja kanervalla hyppien käy rallattain ja laulaen pien' Erkki karjoineen.
Ja tanotorveen Erkki tu — tuu — taa — toitottaa ja yli kumpuin, kuilujen noin karja kulta kutsun saa. On tuohireppu olallaan ja vitsa kädessään, on mättään marjat herkkujaan, jos väsyy, pikku pään hän sammalpatjaan uinuttaa ja puron viinit juoda saa pien' Erkki karjoineen.
Mut hämyn harmaa harso kun hiipii metsihin ja nummi tummuu kukkineen, käy murheiseksi Erkkikin; hän istuu mielikannollaan ja huoliin tuudittuu, yön keijut kuiskaa pensaistaan ja mieli arastuu; ei lietorinnoin rallattain hän juokse maita, vait on vain, vait paimentorvikin.
Ja pieni Erkki miettii: "oon huutopoika vaan, kun äiti multaan muutettiin pois Erkki vietiin maalimaan, myös siskot raastoi leipätyö, uus koti mullai on, ne siellä mua herjaa, lyö, ma oon niin turvaton!" Hän soittaa karjan yhtehen ja karjateitä vaijeten pien' Erkki vaeltaa.