KALA-AAPON SUNNUNTAI.

Päivä paistaa yli vanhan tapulin, sielukellot kaikuu kauvas saloihin, joka metsätöihin sanaa kantain. Kirkkoveneet selvää selkää viiltää, punahuivit, valkopaidat kiiltää ohi saarien ja rantain.

Silkkirihmoin kaisla välkkyy kahisten, sinne Aapo soutaa ruuhtaan meloten tuumimahan omaa elämäänsä, katsoo pilviä ja päivän maita, tahtoo yksin viettää sunnuntaita, paljastavi harmaan päänsä.

Ukko kokee, imee visapiippuaan, ääneen siinä tuumii mitä tuumiikaan: taas ne kirkkomultaan jonkun soittaa, ken se vuorostaan nyt muuttoon pääsi, käskyn täytti, jonka Herra sääsi, kun se aika kerran koittaa?

Tässä soudan niinkuin sousin eilenkin, eikä vanha ruuhi kolku karihin, laskee hiljallensa vanhaa juopaa, ilta kirkas on ja järvi tyyni, jos ma sumuun eksyn, oma syyni, ihminen se soutaa, huopaa.

Iloisinkin laine jäätyy rientäissään, sydän jäätyy ennenkuin sen tietääkään ehkä laskiessa kotirantaan, tai kun pimeässä haen juomaa; tulettoman kiukaan kai ne huomaa, kuusikojuun vainaan kantaa.

— Vanha kaappikello kukkuu hiljalleen, ikkunalla minttu kuihtuu itsekseen, sirkat sirkuttavat muurin päältä, verkon käpy käissä nukahdellen, viisareita viikon tuijotellen, niinkö lähden kerran täältä?

Kuinka kauvan tässä huopailen, tutkin nuoruuttain ja yksin kaipailen niinkuin vanha lokki karillansa? Mökin vaihdan kerran neljään lautaan, kolme kourallista multaa hautaan, kuka itkis muistaissansa?

MATKALLA MAAILMAAN.

Kas ja kas, kun raitinsuusta Teppo käydä keikaroipi, suussa piippu ruokopuusta, vyöllä puukkovitjat soipi, uudet saappaat narskahtaa, kun hän polskaa vihellellen kylätietä kiiruhtaa.

Nuoret neidot luhdeistansa eivät lakkaa vilkumasta parahinta tanssijaansa, siinä mies on norja vasta! "Teppo, Teppo, kas ja voi, Teppohan se astuu siellä;" lettipäisten kuiske soi.

Varsan luona lapset tuolla, eukot heinäniityllänsä, kylän vaarit kuistin puolla ihan ovat ihmeissänsä. "Toikon Teppo, minne tie?" Teppo vastaa salamyhkään: "Sinne, minne polku vie!"

"Minne aivan arkitöiltä oikein pyhäpukimissa?" eukot urkkii niittylöiltä: "ootko kullan hankkehissa?" Yli pihan kaarrellen luokse kiertää tytöt kaikki toisiansa tyrkkien.

Silmää iskee Teppo heille, nyökkää päätä vanhuksille: "tuumin tästä lännen teille, Ameriikan tanhuville! Tule, Vappu, mukaan vaan, kultaa on kuin kuninkaalla, toista siellä kaivetaan!"

Noin se Teppo kylän jättää huolta vailla, rattomiellä, hyvästiksi tarjoo kättään. Tuolla käy jo kirkkotiellä, puukko vyöllä heiluu vaan, käynti uljas niinkuin tanssi suuntaa aavaan maalimaan.