KÄEN KUKKUESSA.
Reading edition
Kulki tyttö aitoviertä, karjateitä loilotellen, seppeleeksi vyötäröille mättähiltä valkopäitä vuohensilmiä poimi; — kukkuu — kukkuu — noin se lauloi keltarinta, tyttö hiipi kuusen alle, — kukkuu — kukkuu — mua armas aattelee!
Karja kulki soita, maita, kaikki kellot kilvan soitti, vaaran alta leppätorvi naapuripaimenen raikui, salot kertoi kumuellen: — hukkuu — hukkuu — noin se lauloi kesän käki, tyttö itki kuusen alla — hukkuu — hukkuu, toista armas aattelee.
Pensaikosta pujotellen etsi poika kyyhkyänsä metsäteille kuulostellen, näki kullan ja kulki kaartain, kiertäin kuusta kohden, — kukkuu — kukkuu — vankan käden hiljaa kiersi nuoren neidon vartalolle, — kukkuu — kukkuu — hongat häitä huminoi.