JURO HEIKKI.
Reading edition
On ripsakas, sileä simahuuli se tirskuva Kantovaaran Lotta, on oikukas kuin ristituuli ja Heikki se meinaavi totta.
Taas miettivä, suora ja ujo miesi on naapurin arkasilmä Heikki, ja pojan tuumat tyttö tiesi, mut rakkaus hänelle on leikki.
Se neitonen ilkkuen veijavi vaan, mut pojan on riutua rinta, hän on kasvanut tuvassa takamaan ja karhea, juro on pinta.
Mut Heikkipä toivoo, toivoo vaan: kai tyttökin kerran suostuu ja laulussahan lauletaan: "ei nuorien rakkaus ruostu."
Hän talkootansseissa nurkassa on, kun heilinsä pyörivi illoin, on nurja, kade, saamaton, ties, lemppari, kosiiko milloin!