KAAJAN KEINULLA.
Reading edition
Voi, kuinka karjan kellot kalkattaa ja kylän tytöt kilvan rallattaa, ne teiskaa, tirskuu keinullaan ja ilmahyppyyn heittyy vaan ja helmat ne sinkoo ja riemu se soi, nyt kiikkukin linkoo; jo Puuskakin toi iloviulunsa hoippuen, laulellen, hän istuvi mättäällä soitellen yön kesäisen.
Ja nauru raikuu, Taavi heiluttaa ja Teppo korkeemmalle keinun saa, noin piloillansa jalkaa lyö ja nurmella on kisatyö ja piikaset laulaa: "voi, hempuni mun, ma solmin paulaa, saan ansahan sun!" Pojat notkuen polkevat keinua vaan, se huimaten käy yli kalliomaan, kun kellot soi.
Kah, peevelissä, voi sun, hahhahhaa, kun Sampan Sanni lensi pensaan taa ja metsä vastaa: hahhahhaa ja karjan kellot kalkattaa, noin pojat ne telmii ja leikkiä lyö, hiki otsalla helmii ja heiluvi vyö; jo mättäälle vaipui Puuskan pää, mut toiset ne Kaajalla temmeltää vain hurjemmin.