KAHDEN VAIHEILLA.
Reading edition
Se kievarin Taava on keimeän kensti ja ketterin lennossa karkelohon, ja kievarin rikkaus kauvas on kuulu, silosilkkiä, kultaa arkussa on.
Kun maantiellä keinuen vastaan hän astuu, ma arkana käännän katseeni pois, mut raitilta kurkkaan ja taakseni vilkun, sen kievarin tyttösen saadapa vois!
Taas Kuokkilan Lyyli on piskuinen piika ja pirtehin tyllykkä tän kylän maan, hän laulavi aamut ja illat kuin lintu ja huoleni haihtuvat naurustaan.
Hän uuras on pirtissä, karjakkotöissä ja hilpeähuulinen Lyylini tuo, ei penniä pientä oo kirstussa sillä, vaan hehkeä on, kun ma astelen luo.
Se Taava on ylpeä, nyrpeä mulle ja kirkolla katsovi karsaasti vaan, voi, voi, voi, Taava, ma naurelen sulle, kun pappilan kulmille Lyylini saan!