AAMUN SUMUSSA.
Reading edition
Yöstä armas aamu nousi harjun taa, poutapilvet väikkyi taivahalla utu-uutimina päivyellen, sirkut, tintit kilvan laulamalla pensahilla pyrähdellen tervehtivät aamuaan. Soissa usvat uinailee, valo vaaroilt' tulvaa laaksohon, kaikki luotu valkenee suutelossa auringon.
Tuuli nukkuu, lahti tyynnä kajastaa, mäntyin hoikka punapylvässarja järven rantavettä tuijottaapi, laidumaille kulkee talon karja, Erkki torveen äänen saapi, hauskan kaijun metsä saa; on kuin aamu sunnuntain, vaikk'ei huomenkellot soitakkaan, ruokakello kutsuu vain: "kuokkimaan, ei nuokkumaan!"
Pellon pientareilla kulkee vilkas työ, kirkas kuokka heiluu rivakasti, turve sinkoo, luistaa kokkajuttu, kumu raikuu kyläkujaan asti, huiskaa hame, sarkanuttu, miehet nuorta heinää lyö, laiturilla laulaissaan, pirteet tytöt huuhtoo poukkujaan, Kala-Aapo ruuhestaan heittää kaislaan koukkujaan.
Kaskisauhut tupruu lehviin leijaillen sinivöinä kaartain karjatiellä, mäillä kiirii auer, tuomen tuoksu, miehet kannonpäitä vääntää siellä, mikä pauke, ryske, juoksu heltehessä liekkien! Lapset luona rintehen savun saartehesta rientää näin tuokot täyteen poimien, luikaten ja paljain päin.
Lepiköstä kuuluu kellot lampaiden, haassa hirnuu varsa virma, nuori, talon ruokakello kutsuu pöytään, yli lahden antaa kaijun vuori; tiukat vaimot tulla töytää, kaikki kulkee eineellen, neidot mennä tepsuttaa, miehet nokipäin ja tuumien rinnetietä astahtaa, Tellu eellä hyppien.