XII. Linnustaja.
Reading edition
"Mik' on, Mikko parka, pauloissasi, Syynä lapsi rukka langoissasi? — Vietät syksyn synkässä salossa, Siellä tallaelet talvikauen; Muut ne aina ansoistansa tuovat, Kantavat kotihin koppeloita, Teiriäkin paljon pauloistansa, Metsoja ja pyitä pyyvyksistä, Sinä vaivainen vaellat aina Tuomattasi merkkiä metsästä". Niinpä äiti — Mikko äitillensä: "Ellös äitini toki toruko! — On minulla teiri tiettyvissä, Kaunihimpi kaikkia kanoja, Koriampi korven koppeloita. Sille syksyn ansoja asetin, Panin paulojani talvikauen, Kevähillä tuonenkin kotihin. Se on lintu kumma kuullaksesi: Syli sill' on siipien siasta, Höyheninä suortuat soriat, Kaks' hunajahuulta noukkasena".