II. Joutsen.
Reading edition
Kesäisen illan kullasta Tuo joutsen tultuaan, Joen lähelle laskihen, Ja loihen laulamaan. Suloa Suomen lauloi hän, Kesiä Pohjolan, Kuin halkiöisin aurinko Walaisee maailman. Kuin varjopuien suojassa On hetket herttaiset, Ja aallot uia' armahat, Ja rannat rauhaiset. Ja kuin suloista siellä on Syleillä kultoa, Ja kuinka vilppi, viekkaus, Siell' uppo outoja. Näin souti salmi salmelle Se joutsen joikuen, Ja kultansa kohattua Syleili lausuen: "Vähänpä tuosta, kuinka jo Ikäni määrän sain — Olen uinut Pohjan aalloilla, Syleillyt kultoain".