III. Seitsemäntoistavuotias.
Reading edition
En tieä' itse'känä, Mitä mä kaipoan: Syämeni on täynnä Ja outo ainian, Unettomat on yöni Levoton päiväni. Mitä ajattelenki, Mik' ompi mieleni? Jos ompelen kun orja Aamusta iltaseen, Ei eisty työni kurjan Tapahan taannoiseen; Mä pääni vaipuessa Unohan neulani. Mitä ajattelenki, Mik' ompi mieleni? Mä tuota toivoin aina, Kun talvi lähtisi, Kinosten kanssa ehkä Sulais syämeni; Lumet sulivat, vaan ei Kinokset rintani. Mitä ajattelenki, Mik' ompi mieleni? Ikäviä iloni, Ikävät riemuni; Jos päivä kuinka kirkas, Pimiä mieleni. Voi kenpä toisi jällen Iloiset aikani! Mitä ajattelenki, Mik' ompi mieleni? Ah jospa jo olisin Majoista maailman, Ja rauhassa lepäisin Tuvissa Tuonelan! Vaan raahtisinko mennä Mä ystävistäni! Mitä ajattelenki, Mik' ompi mieleni?