VIII. Hautaus.
Reading edition
Kirkon vahvat vasket vankahuivat, Heimolaiset hautamaalle toivat Nuorukaisen kukkahis-iältä Temmattuna täältä. Hiljallehen kuollut hauattihin, Multa hauallensa laitettihin, Vielä mullallenkin kaunihisti Rauhallinen risti. Kun oli kaikki taitavasti tehty, Lähti saattoseura, mutt' ei nähty Saavan alta varjon vaahteraisen Nuoren neitokaisen. Siinä itki illan neitokainen, Itki yönkin; tähti taivahainen Vaalia, vapisevainen, koitti, Surkunsa osoitti. Siitä löysi hänen aamuloiste' Kuivettua silmien suloisten, Ristikkäistä vasten vaipununna, Rinta riutununna.