IV. Lintuselle.
Reading edition
Sano'pa laululintu. Selitä sirkkunen, Mitenkä niin sinulla Yhä' rinta riemuinen! Varahin aamusilla Iloisen äänesi Mä kuulen, iltasilla Suloisen soittosi. Pesäsi kyll' on pieni Ja tyhjä aittasi, Vaan yhtä kaikki ompi Iloinen mielesi. Sä huolta huomisesta Et tieä' ensinkään, Jos pienintä palaista Ei eineheksikään. On monta, joill' on aitat Eloa täynnänsä, Käsissä maat ja vallat, Ja ruunut päässänsä, Mutt' aamuhetkin heiltä Ilo on kaukana, Sinä kun uuen päivän Alotat laululla. On paljoa parempi Tok' onni ihmisen, Ja kuitenkin osaansa On tyytymätön hän! Hän saattaisi sinulta Jos hengen ottoa', Ja kuitenki sä kiität — Hän moittii onnea. Oh miksipä hän aina On niin nurehtiva, Kun kaikki ansiotta On saanut luojalta! Ja miksi toisinansa Hän viel' isostelee, Kun aina tyytymättä Yhä vajaelee! Ah laula, laula, lintu, Ylistä onneas! En huokauksillani Seota' lauluas. Tee vastakin pesäsi Liki pihoani, Ja tyytymään opeta Mua myös osahani!